perjantai 12. syyskuuta 2014

Hiuskriisejä

Tämä postaus sisältää muutamia hiuskuviani vuosien varrelta. Kuten niistä näkyy hiuskriisejä on podettu muutamaan otteeseen ;) Hiustyylini on vaihdellut paljon vuosien varrella. Olen hyvin kokeilunhaluinen ja kyllästyn helposti. Tavallinen tylsä kampaus ei ole mun juttu.

Hiusten pituudella on väliä. Olen huomannut, että moni nainen pitää "kynsinhampain" kiinni pitkistä hiuksista, vaikka ne eivät välttämättä ole paras vaihtoehto ko. henkilölle. Ja varsinkin, jos hius on ohut ja huonokuntoinen, se kannattaisi lyhentää. Periaatteessa pitkät hiukset vetävät ilmettä alaspäin, kun taas lyhyet nostavat. Tämä ei tietenkää päde kaikkien kohdalla, sillä joillekin pitkä tukka sopii erittäin hyvin. Toisia pitkät hiukset vanhentaa ja toisia nuorentaa. Vuosien varrella sitä tulee sokeaksi itselleen ja helposti jämähtää samaan tyyliin.
vuosi 2000, oma väri
14-vuotiaaksi asti omistin pyllyn päälle ulottuvat hiukset. Ovathan pitkät hiukset kauniit, mutta se peseminen on niin hankalaa ja jatkuvat harjaaminen. Super pitkiin hiuksiin on myös hyvin haasteellista tehdä itse kampausta. Kiharoista sai vain unelmoida, sillä raskas lasimainen hiukseni veti kiharat suoriksi hyvin nopeasti. Joten tukka vain oli aina vain auki, ponnarilla tai letillä. Äitini ei tietenkää antanut leikata hiuksia, olihan niitä kasvatettu 14 vuotta! Sain kuitenkin tarpeeksi pitkästä letistä, joten varasin ajan salaa kampaajalle. Tukka laitettiin letille ja letti leikattiin, se on tallessa (jossain?)Olin erittäin tyytäväinen muodonmuutokseen. Uusi kampaukseni oli hyvin lyhyt pystytukka viistolla otsatukalla (en löytänyt kuvaa tähän hätään lookista). Äitihän tietenkin sai kohtauksen, kun menin kotiin.

vuosi 2003, blondit hiukset ja pystykampaus on kasvatettu pois
Olin vuosia lyhyt hiuksinen. Kerran sain päähänpiston superlyhyeen keesiin. Parin viikon jälkeen olin kuitenkin sitä mieltä, että se on liian poikamainen. (keesikampauksesta en löytänyt julkaisu kelpoista kuvaa) 17-vuotiaana olin hiusmallina ja hiukseni värjättiin ensimmäisen kerran, minusta tehtiin blondi kerta heitolla! Oma värini on vaaleanruskea. Olin blondina monta vuotta, vaikka salaa aina ajattelinkin tumman sopivan minulle paremmin. Mutta olihan minulle tehty värianalyysi, jonka mukaan minulle sopii blondi.
Vuosi 2005, aikamoinen pehko
vuosi 2006

vuosi 2006 tai 2007 pidin todella liilasta väristä. Aika karsee kuva..

Hiusvärini on vaihdellut blondista, punaiseen, oranssiin ja mustaan. Parikymppisenä tukassani oli usein 3 eri väriä: blondi takaa, tumma edestä ja pinkki/petrooli/liila shokkiväri raita toisella sivulla.
syksy 2007 lyhyt ja siisti pystytukka, tässä kampauksessa viihdyin pari vuotta. Tumma väri myös kehysti kauniisti kasvoja ja toi niille väriä toisin kuten blondi.
Kun vihdoin hiukseni värjättiin kokonaan tummaksi olin erittäin tyytyväinen. Tumma sopii paremmin minulle.
Vuosi 2008. Sivuilla on teippipidennykset, ne ehtivät olla kokonaisen viikon, kunnes leikkasin ne saksilla irti, kun meni hermot. 
Pari vuotta oltuani tummatukkainen sain päähäni, että nyt on pakko saada blondi takaisin. En tiedä mistä se päähänpisto tuli. "Pakotin" kampaajan tähän operaatioon: värinpoiston ja kolmen peräkkäisen blondauksen jälkeen olin blondi, tosin hieman keltaisen-oranssi sellainen. Mitä hittoo tuli tehtyä mietin mielessäni, mutta en tietenkään sanonut sitä ääneen kampaajalle, joka oli käyttänyt puolipäivää hiusoperaatiooni. Hiuslaatuni on ilmeisesti vahva, sillä tuon jälkeen olisi tukka jo pitänyt tippua päästä.
Vuosi 2010. Aika karsee väri, se blondi oli vain pakko saada. Onneksi tätä vaihetta ei kauaa kestänyt.

Sain huomata, että lyhytkin hius voi mennä tosi huonoon kuntoon: en käyttänyt hoitoainetta ja suoristin hiukseni päivittäin ilman lämmönsuoja suihketta, kohta tukka olikin ihan purkkaa värinpoisto-vaalennuskäsittelyn jäljiltä. Joten jouduin hetken olemaan hyvin lyhyellä kampauksella.
koska hiukset menivät niin huonoon kuntoon, jouduttiin ne leikkaamaan näin lyhyiksi. Väriäkin alettiin pikku hiljaa tummentaa

Onneksi hiukset ovat kasvava luonnonvara:  hiukseni ovat jo kasvaneet hyvin takaisin, väri on musta viininpunaisilla raidoilla tehostettuna.
Vuosi 2011, hiukset ovat taas hieman lyhentyneet. Väri on musta blondeilla raidoilla, tästä lookista pidin hyvin paljon.
Pari vuotta sitten kaipasin hiuksiini totaalista vaihtelua. Olin kyllästynyt lyhyeen tukkaan sekä joka päiväiseen pesu-föönaus-suoristus-tupeeraus-vaha-lakka-operaatioon. Halusin laittaa hiukseni jotenkin muutenkin kuin pystyyn. Lisäksi podin kovaa kriisiä siitä, että onko pystytukka liian teini tämän ikäiselle. Annoin hiusteni kasvaa, pian ne ulottuivat olkapäille. Jonkin aikaa pidin pitkistä hiuksista: oli ihanaa laittaa tukka ponnarille tai tehdä kiharakampaus. Eikä pitkiä hiuksia tarvinnut pestä joka aamu.

Syksy 2013

Pitkissä hiuksissa hiusten kunto näkyy välittömästi. En ole koskaan välittänyt hoitoaineesta, sillä se lätistää kampaukseni, föönasin, suoristin, kiharsin ja kreppasin hiuksiani melkein joka päivä, en käyttänyt läheskään aina lämmönsuojasuihketta ja alla saattoi olla edellispäivän lakkakertymät, koska eiväthän ne oikeasti hiusten harjaamisella kokonaan lähde pois. Tähän päälle vielä useat värikäsittelyt, värinpoistot ja vaalennukset liukuvärjäyksineen. Kuten kuvasta näkyy hiukseni ovat aikas huonossa kunnossa... Yllä oleva kuva kyllä havahdutti minut siihen, että pitkät hiukset eivät taida olla mun juttu. Alla olevassa kuvassa latvoja on leikattu reilusti ja väri vaihtui taas tummaksi.

Syksy 2013
Koska hiuslaatuni on lasimainen ja liukas, jouduin tekemään paljon töitä saadakseni kampauksen kuohkeaksi, muuten se roikkui vain päätä pitkin. Ja kuka sitä jaksaa kihartaa hiuksensa joka päivä? Kiire aamujen kampaus olikin iso panta ja ponnari. Olin jo jonkin aikaa miettinyt hiusten lyhentämistä vanhaan ihanaan pystykampaukseen. Aikani tukkakuvia katseltuani tulin tulokseen, että pitkillä hiuksilla näytän väsyneeltä ja kasvoni näyttävät hyvin pyöreiltä. Ei hyvä!

En kuitenkaa "uskaltanut" heti kerrasta lyhentää niin reippaasti, joten tyydyin polkkaan pariksi viikoksi. Mielestäni se oli kuitenkin liian paksu ja mummomainen minulle.
Kevät 2014


Kevät 2014. Kakkukampaus on suosikkini, koska sen voi tehdä lyhyeen ja pitkään tukkaan.

Nyt olen tyytyväinen kampaukseeni ja tummaan väriin. Olen jopa opetellut käyttämään hoitoainetta pari kertaa viikossa ja hiustenkunto on selvästi parantunut. En enää suorista hiuksiani päivittäin. Vahan käytön lopetin jo ajat sitten, kun löysin mahtavan hiuspuuterin. Sillä ja lakalla saan ihanan kuohkean kampauksen ja vaikka koko tukan pystyyn, jos siltä tuntuu. Ja hiuskriisikin on selätetty, ihan hyvin tämän ikäinen voi pitää hiuksia pystyssä tyylikkäästi ;) Jos jotain olen näistä hiuskokeiluista oppinut, niin sen etten enää blondaa hiuksiani! (vaikka tällä hetkellä haaveilenkin pastellipinkistä tukasta) ;D
Tälläisellä pehkkolla nyt mennään eli vanhaan tyyliin on palattu syksy 2014. 
Yllä olevan kuvan kampaaja käynnistä on vain 2 viikkoa ja tukka on jo aikamoinen pehko. Lyhyellä kampauksella täytyy taas sitoutua säännölliseeen kampaajalla käyntiin, että tukassa pysyy edes jonkunlainen kontrolli, mutta toisaalta onhan se kampaajalla käyminen niin ihanaa itsensä hemmottelua ;)

Tulossa postaus, jossa jaan otsatukka kokeiluitani.

Onko teillä ollut hiuskriisejä? Millaisia?




4 kommenttia:

  1. mustat mut edessä sähkön sininen emoletti :---D *2008

    VastaaPoista
  2. Mieletöntä miten monenlaiset hiustyylit sulle sopii! Nykyiset ovat kyllä tosi hyvät, tumma ja lyhyehkö on tosissaan sulle sopiva yhdistelmä. Itsehän värjäsin viidentoista vuoden (!!!!) haaveilun jälkeen keväällä pinkiksi. Päätin että näillä mennään tämä vuosi kun oon 27v, koska jos kuolen rokki-iässä, täytyy olla edes vähän uskottava look. Nyt on liukuvärillä violetit latvat. Enkä ole liian vanha tähän. Just hyvä näin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olen itsekin tyytyväinen nykyiseen lookiini.
      Oi pinkki tukka! Minäkin olen niin pitkään siitä haaveillut. Juuri näin, koskaan ei ole liian vanha uuteen lookiin, sillä ikä on vain mielentila ;)

      Poista